Tapahtumaa jos jonkinlaista!

Taas on pieneltä ajalta jäänyt kirjoittelematta ja yllättävän paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtuakin :) Lähinnä harrastusrintamalla siis.

Muutama viikko sitten täällä Forssassa järjestettiin koirien match show ja innolla tietysti osallistuttiin. Elvi pääsi taas kehään ihan muuten vaan, ekaa kertaa veteraaniluokkaan kaiken lisäksi! Hippu taas meni harjoittelemaan seuraavaa näyttelyä varten kehäkäyttäytymistä. Kotona treenit oli menneet ihan ok ja luottoa oli...Ilmeisesti turhaan :D

No, kuitenkin. Elvi pääsi kehään ensin. Veteraanikehä oli vähän tylsästi järjestetty siten, että kaikki koirat meni kehään yhtä aikaa, tuomari katsoi ne läpi ja sijoitti neljä parasta. Ei siis perinteistä punainen-sininen-nauha -kilpailua lainkaan. Elvi oli kehässä taas tuttuun tapaansa ihan onnellinen ja totisessa tilanteessa (olihan mummolle kotona sanottu, että se on pääsemässä Maailman Voittajaan ;)) ja käyttäytyi hienosti, mutta sijoitusta ei tällä(kään) kertaa hellinnyt. Meillä oli kuitenkin kivaa, joten eipä tuolla niin väliä :)

Hipun vuoro oli heti suoraan vetskukehästä tultua, joten juoksin oikeastaan suoraan kehään. Vaikka olin Hippua vähän yrittänyt kävelytellä etukäteen ja rauhoittaa hihnassa, sai tuollainen säntäily sen taas tietenkin kierroksille. Se rauhoittui kohtuullisen hyvin ja pöydällä olikin jo ok. Pöytätreeneistä on todella ollut apua meille molemmille, osataan rauhoittua molemmat ja saan koiran siinä seisomaan. Liikkeet oli taas vähän haastavampi asia... Sivuliike oli kuulemma hyvä, mutta yhä se vaan tarjoaa sitä katsekontaktia innostuessaan ja varsinkin taka- ja etuliikettä katsoessa se häiritsee liikkkumista, luonnollisesti. Hipun parina oli pieni sekarotuinen, ja saimme punaisen nauhan.

Pieniä aikuisia koiria oli taas ihan runsaasti ilmoitettu mukaan ja olipa porukassa myös Hipun agilitykaveri, dreeveriuros Röllikin. Rölli sai sinisen nauhan ja siinä loppukehiä odotellessa Röllin omistaja tuli kysymään voisinko viedä jomman kumman hänen koiristaan loppukehään, koska menisivät pahasti päällekkäin. Lupasin viedä Röllin jos tarve tulisi, ja sinnehän me sitten mentiin :D Rölli ei suostunut syömään multa kuin yhden nappulan, mutta käyttäytyi kyllä muuten oikein hyvin. Oli muuten aika erilaista esittää koiraa, joka on RAU-HAL-LI-NEN :D Seistä napotti paikallaan siinä mihin sen asetti, ja ravasi sopivaksi näkemäänsä tahtia vaikka olisi itse tehnyt mitä! Ihan hyvin ilmeisesti sitten meni, sillä tuomari asetti meidät sinisten kakkoseksi :D Vinkeetä!

Hipun kanssa paineltiin siinä sitten punaisten kehään ja siinä odotellessa Hippukin taas vähän rauhoittui. Liikkeestä ei meinannut tulla enää yhtään mitään, satunnaisia pätkiä ravasi hienosti, mutta plääh. Oli hankala sovittaa oma vauhti muiden koirien kanssa sopivaksi, pienissä koirissakin on kuitenkin niin paljon eroja. Sen verran sain kuitenkin Hipun liikkumaan, että se valittiin jatkoon, kuuden parhaan joukkoon. Neljän parhaan joukkoon sitä ei kuitenkaan enää sijoitettu, mutta "kuudes" sijakin oli oikein hyvä ottaen huomioon juurikin tuon liikkumisen hankaluuden taas vaihteeksi.

Mukava ja aurinkoinen päivä oli ja match show oli hyvin järjestetty!

Seuraavana lauantaina, eli. 24.8. oli sitten taas ihan oikean näyttelyn vuoro. Hippuhan oli ilmoitettu Tervakosken KV:hen, johon oli tulossa myös Hipun sisko Hukka ja veli Riki. Näyttelyyn oli ilmoitettu yhteensä 11 gööttiä ja tuomarina oli muutoksen jälkeen Maret Kärdi.

Oltiin Hipun kanssa ajoissa paikalla ja lueskelin luetteloa; ilmoitettuna olisi Hipun lisäksi vain kaksi narttua, jotka voisivat ottaa sertin vastaan. Sertijahtiin siis! Hippu liikkui MAHTAVASTI kehässä kun kävin pariin otteeseen ennen arvostelua. Selvästi ruohoalusta on hieman raskaampi liikkua, joten se vähän rauhoittaa menoa. Se myös seisoi kivasti, joten hyvillä mielin odottelimme arvostelua.

Riki-veli oli "meistä" ensimmäisenä vuorossa ja tuomari selvästi tykkäsi siitä; poika oli loppujen lopuksi ROP ja sai ensimmäisen sertinsä, hieno saavutus! Hipun vuoroa odotellessa tajusin, että en ole nähnyt niitä kahta narttua paikalla lainkaan ja ne olivatkin jääneet pois. Täten Hippu oli ainoa, jolle serti voitaisiin antaa. Kamala jännitys päällä kehään ja Hippu seisoi alkuun kivasti. Mutta sitten... Pläts. Puolen kierroksen jälkeen olisin voinut todeta tuomarille että moro me lähdetään kotiin. En saanut koiraa liikkumaan mitenkään. Ei vaikka mitä tein. Yritin jopa ihan pysähtyä, peruuttaa muutaman askeleen, vaikkei se ehkä olekaan kovin hyvä asia kehässä. Mutta ei, ei tullut kyllä mitään taas. Pelkkää laukkaa ja hyppyjä, ravatessakin koira oli niin löysän lötkeä että voi taivas. Kierroksen jälkeen tuomari totesi, että "Onpa sillä pentumainen käytös vielä." ja tuli vähän sellainen "Ai really, en huomannutkaan..." -fiilis :D Etu- ja takaliikkeet mentiin samalla tyylillä ja olin todella jo valmis luovuttamaan. Pöydällä Hippu sentään oli nätisti ja seisoi hyvin. Mutta maassa tuomari seisotti kauan ja Hippu suurinpiirtein lönkötti lonkalla siinä. Yritin korjata, laittaa paremmin, kehua iloisella äänellä että se ryhdistyisi ja nostaisi edes hännän jnejne., mutta ei mitään vaikutusta. Se oli ihan kuin ylikeitetty makaroni. Ja seisoessa se on vielä yleensä niin napakka ja ryhdikäs :D EH:han sieltä napsahti sitten, tosin luokkavoitolla. Mutta eipä se paljoa ilahduttanut, kun olisi ollut se "helppo" serti saatavilla.

Arvostelupaperi oli täynnä tekstiä, nyt melkein viikkoa myöhemmin sieltä löytää jopa jo jotain positiivista. Aikamoista settiä kuitenkin:
"2,5v. keskikokoa korkeampi. Oikeatyyppinen narttu, jolla kokoonsa nähden hieman kevyt raajaluusto. Hieman avonaiset edestä. Kauttaaltaan hieman löysässä kunnossa. Kapeahko pään kiila. Korrekti hampaista. Oikeailmeiset keskitummat silmät. Hieman ohuet ja kookkaat korvat. Pitkähkö ja vahvuutta vailla oleva kaula. Hieman venytetty lanneosa ja matalahko hännän kiinnitys. Reilun pituinen, hieman ohut häntä. Toivoisin kiinteämmät ranteet ja kiinteämmät sekä paksummat tassut. Miellyttävä, pirteä luonne. Oikealaatuinen, lyhyehkö peitinkarva. Hyvä värivaihtelu. Runsaasti valkosita kaulassa, eturinnassa. Toivoisin enemmän lihasvolyymiä."
AVO EH AVK1

Ei ollut siis ihan varsinaisesti meidän huippuhetkiä :D Hipun Hukka-siskokin sai valioluokasta EH:n vähän samantyyppisellä arvostelulla ja oli kilpailuluokan kolmas.

Jälkeenpäin kuulin useammastakin paikasta, että Kärdi on tarkka tuomari ja koiran tulee olla todella hyvä että ERIn saa. Eli oikeasti EH:kin on hyvä, mutta mjääh, kyllähän sitä silti vähän pitää märehtiä ;) Totesimme Hukan Jenni-omistajan kanssa, että tämä päivä jääköön unholaan :D

Seuraavan kerran pyörähdämme kehässä Hyvinkään ryhmänäyttelyssä Esko Nummijärven arvosteltavana syyskuun lopulla. Siellä on siis tiedossa paaaaljon liikettä, josko Hippukin jossain kohtaa onnistuisi liikkumaan hyvin ;) Ja pitää varmaan kuntoilla hieman etukäteen :D

Tämän näyttelyn jälkeen jäämmekin taas jonkunmittaisella tauolle ja pidämme mammalomaa :D Meille on nimittäin tulossa karvaista perheenlisäystä! Hipun pikkuveli (isä: C.I.B POHJ MVA FI MVA DK MVA SE MVA Grålötens Rumplösä Rally Rune, emä: FI MVA NO MVA Svedala Peppi Porslinsdocka) muuttaa meille syys-lokakuun vaihteessa sijoitukseen :)  Kiitos Jarille tästä tilaisuudesta, toivotaan että pikkupojasta kasvaa ajanmyötä terve, mukavaluonteinen ja kaunis uros, joka voisi omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti gööttien jalostukseen. Pikkuveikka edustaa nimittäin erittäin harvinaista Tjappo-uroslinjaa (lisää aiheesta täällä) :) Tavoitteena olisi pennun kanssa aloittaa toko ja näyttelyt, ehkä sitä agilityäkin omaksi iloksi. Sen näkee sitten kun pentu kasvaa. Ja voihan se olla, että kokeilemme jotain aivan uutta!

Lopuksi muutama kuva vielä koirista (tai lähinnä Hipusta) päiväretkellä Torronsuolla. Vaikka syksyn tulo tuntuu ankealta, on siinä kuitenkin omia ihaniakin puoliaan. Syksyn värit ja aurinko kuvissa ovat mahtavia! :)







Kivaa oli siihen asti, että Hippu tipahti pitkospuulta hepulipäissään ja juoksi täysillä päin pitkospuun "tukirakennetta" :D Sen jälkeen se joutui hihnaan, vaikka olikin vapaana ehkä pari minuuttia kuvien ottamista varten... Uskomaton elukka :D

Huomenna mennään katsomaan pentuja ja lauantaina on Lempäälässä gööttipäivä, niistä juttua toivottavasti jo ensi viikolla! :)

- Emma

Erikoisnäyttely 2013

Heinäkuun viimeiseksi viikonlopuksi oli järjestettu gööttien erikoisnäyttely Poriin, kansainvälisen näyttelyn yhteyteen. Hippu ilmoitettiin toki myös karkeloihin, koska aina on mukava lähteä rodun järjestämään tapahtumaan moikkaamaan tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin!

Samalla pääsimme pienelle kesälomareissulle, sillä lähdimme reissuun jo perjantaina ja olimme pari yötä Akin isovanhemmilla Eurassa. Olipas mukava päästä maalle ja kun sääkin suosi, oli mahtavaa viettää aikaansa ulkoillen koirien kanssa ja ilman sekä saunoen kunnon puusaunassa! Elvi varsinkin nautti auringonottomahdollisuudesta maaten liinan päässä pihalla kaiken mahdollisen ajan :D

Sunnuntaina saimme sitten nauttia auringonlämmöstä oikein riittämiin! Tosin pitää ajatella positiivisesti; mieluummin auringonpaisteessa kuin sateessa ;)

Matkasimme siis sunnuntaiaamuna Porin raviradalle molemmat koirat ja miljoona kassia ja pussukkaa mukana. Näyttelyalueella oli erinomaisesti järjestetty koirien vesihuolto ja Elvi kävikin lähes heti kastautumassa suihkun alla. Elvi vietti päivänsä boksissa, jota yritimme parhaamme mukaan varjostaa, Hipun selkään heitimme aina tilaisuuden niin salliessa märkää pyyhettä, joka taisi kyllä auttaa jotain. Näyttelystä lähtiessä koirat pääsivät vielä lutraamaan raviradan keskellä olevassa lammikossa ja Hippu otti uintimahdollisuudesta kaiken ilon irti :D

Hippu oli ilmoitettu nyt siis toista kertaa avoimeen luokkaan ja tällä kertaa vielä allekirjoittaneen oli tarkoitus esittää koira kehässä. Harjoiteltiin aika paljon kotona ja luotto oli kyllä, että tällä kertaa homma saattaisi onnistua vähän paremmin. Kotona liikkuminenkin oli jo alkanut sujua niin nurmella kuin hiekallakin ilman suurempia ongelmia, toki parantamisen varaa on yhäkin. Hipun lisäksi näyttelyssä "meitä" oli paikalla Hipun sisko Lily (N. Blueberry) avoimessa luokassa, Hipun toinen sisko Hukka (N. Bounceberry) valioluokassa, Hukan kämppis Huli (Ollin-Oilin Aurora) avoimessa luokassa, Hipun veljet Kössi (N. Bearberry) ja Lenni (N. Boysenberry) valioluokassa ja Jussi (N. Diamond) junioriluokassa. Lilyn ja Hulin kanssa mentiin peräkanaa avoimen luokan alkukehään, mukaan oli ilmoitettu 13 narttua joista muutama oli poissa. Hippu liikkui heti alkuun aika kivasti ja saatoin antaa sille vain pitkän remmin ja vapauden liikkua itse. Eli parempaan suuntaan ollaan asiassa ehdottomasti menty! Lämmin sääkin saattoi rauhoittaa sopivasti, mutta en valita :D

Pöytäharjoittelustakin on ollut selvästi hyötyä. Kiitos Annelle (Piskipalvelu) opastuksesta ja neuvoista sekä Jarille Hipun esittämisesti Tuusulan näyttelyssä; näistä on selkeästi ollut apua meidän pöytäkriiseilyssä :)! Nostin Hipun pöydälle ajoissa, jotta se (ja minä..) ehtii rauhoittua kunnolla (ja varastaa puolet nameista namitaskusta) ja alkaisi seistä kunnolla ilman että tarjoaa istumista, makaamista ja peruuttamista. Tuomarin tullessa sitä katsomaan oli meillä jo ihan mukava harmonia ja Hippu seisoi nätisti paikallaan. Tuomari laski hampaat tosi tarkkaan ja viimeisten kohdalla Hippu oli jo vähän sitä mieltä, että josko päätä repimällä sekin loppuisi. Tuomari vaan ystävällisesti totesi katsovansa nyt loppuun ja katsoikin.



Sitten pyörähdettiin hieman kehässä ja jee, koira liikkui yhä tosi hyvin!



Seisottaessa oli itsellä jo sellainen hyvä fiilis, että ei enää stressannut. Että jos koira liikahtaa ja pitää korjata niin sitten korjataan ilman kiirettä, ei ne koneita ole. Kaikki mitä arvostelusta kuulin, kuulosti oikein mukavalta ja vielä yhden juoksukierroksen jälkeen saatiin käteen punainen nauha!

Loppujen lopuksi kilpailuluokassa oli vain neljä koiraa ja myös meidän porukan Huli oli päässyt neljän parhaan joukkoon. Siellähän me Jennin kanssa hysteerisenä hihitettiin vuorotellen, että "Miten voidaan täällä olla?" :D Meitä juoksutettiin vuorotellen kolmio ja SE oli vaikea. Hippu ei liikkunut siinä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varmaan osaksi kyllä johtui siitä, että itsellä ei keskittyminen enää riittänyt muuhun kuin siihen hemmetin kolmioon. Päästiin vielä toisen nartun kanssa kaksistaan tekemään kierros ja lopuksi tuomari sijoitti koirat. Hippu oli mahtavasti kolmas, Huli neljäs! Hienot tytöt meillä siis :) Ja riemu ratkesi siinä kohtaa, kun kehätoimitsija ilmoitti myös Hipun saaneen SA:n! Ensimmäinen SA ja vielä erkkarista, kylläpä hymyilytti :)

Paras narttu -kehää saatiin sitten odotellakin ihan hyvän aikaa ja Hippu ei siellä meinannut ekalla kierroksella oikein liikkua taas. Toisella kierroksella petrasi hyvin, mutta (ei mitenkään yllättäen) meidät käteltiin ulos. Oli kuitenkin hienoa esittää koiraa ekaa kertaa PN-kehässä ja vieläpä erkkarissa :) Meidän tulokseksi tuli siis AVO ERI AVK1 SA josta olimme kyllä TODELLA tyytyväisiä!



Arvostelukin haettiin ja luettiin, eihän siinä ollut loppujen lopuksi mitään negatiivista. Tällainen on siis Hippu Maija Mäkisen mielestä:
"2v. 3 kk (muistin sitten iänkin väärin hätäpäissäni :D) vahva komea narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja jo nyt tilava valmis runko. Narttumainen pää, hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja ryhti, täyteläinen eturinta, hyvät kulmaukset, hyvä karva ja värimerkit. Vapaat tehokkaat liikkeet. Hyvä käytös ja temperamentti."

Kokonaisuudessaan meidän porukan menestys oli siis tällainen; Hippu AVO ERI AVK3, Hukka VAL ERI, Huli AVO ERI AKV4, Lily AVO EH, Kössi VAL ERI, Lenni VAL ERI ja Jussi JUN EH.

Hienosti siis meni koko porukalla :) Kasvattajaryhmään mentiin vielä lopuksi porukalla Hippu, Hukka, Lenni ja Kössi, josta tuloksena KASV-3 Kp.

Ihanana yllärinä Hukan ja Hulin omistaja Jenni sai vielä Ilona-kiertopalkinnon, eli hauskan taulun seinälleen vuodeksi! Ensi vuonna hän taas luovuttaa palkinnon jollekin göötti-ihmiselle, joka on vuoden aikana tuonut hänelle henkilökohtaisesti iloa koiraharrastuksen parissa :)

Meillä oli kerrassaan mahtava päivä ja sen toki kruunasi vielä Hipun sisarusten syntymä. Peppi-äiskä pungersi maailmaan 6 pentua sunnuntaiaamuna ja kaikki voivat hyvin :)

Nautitaan auringosta ja kesästä!

Seuraavaan kertaan,

Emma

Agilityä ja vähän sairaskertomustakin...

..., kas kummaa. Ei onneksi mitään kovin vakavaa, mutta harmillista kuitenkin.

Torstaina päästiin pitkästä aikaa agilityyn ja treenit meni yllättävän kivasti näin pitkän tauon jälkeen. Meidän agilityryhmä treenaa vähän vaihtelevina päivinä ja jostain syystä se on usein ollut joko tokon kanssa päällekkäin tai niin, että olen ollut iltavuorossa. Taukoa ehti tulla varmaan reilu kuukausi, joten uumoilin että vauhtia saattaa taas olla vähän turhan paljon. Luonnollisesti alkuun ekan esteen takana lähdön odottaminen oli taas se vaikein kohta meille, mutta kävin muutaman kerran palkkaamassa paikallaolosta. Loppua kohden odottaminen sujui vähän paremmin ja toiseen suuntaan rataa mennessä alku oli muutenkin helpompi (mun ei tarvinnut ottaa niin pitkää etumatkaa :D).

Rata oli meille aika hankalan mallinen, eli miten se nyt sitten agilitytermein mahtaa mennäkään; neljä suoraa ja mutkat aina suorien päässä. Hipulla on näillä tapana vähän ottaa kovasti vauhtia ja varsinkin jos on putkia, mulla ei ole yleensä toivoakaan pysyä perässä. Kunhan Hippu oppisi vähän irtoamaan, ei tarvitsisi itse mennä jokaisen esteen luo ja pystyisi tekemään muutenkin vähän oikoreittejä. Ekoilla radoilla Hippu (tai minä...) vähän hätäili ja A-esteeltä tultiin vähän vauhdikkaasti alas. Toisella kerralla rauhoittelin vähän menoa ja A:kin meni hieman maltillisemmin ja siitä kepeille suhteellisen rauhassa.  Yllättävän hyvin vauhti pysyi kokonaisuudessaan aisoissa, vaikka kovaa sainkin juosta. Pysyin jopa melkein perässä, mutta seuraavana päivänä kyllä huomasi pinkoneensa. Ekojen ratojen jälkeen Hippu rauhoittui aika hyvin jo tekemään ja kuuntelemaan (ja odottamaan perässä rämpivää ohjaajaa... :D) ja viimeisellä radalla yllätyin todella positiivisesti, kun se hakeutui itse oikein kepeille. Mehän mennään kepit vielä verkoilla, mutta tämä oli eka kerta kun se meni itse sinne ilman todella selkeää ohjausta mun ollessa kaikenlisäksi keppien vasemmalla puolella. Kepit se menee kyllä tosi nopeasti muuten, mutta kepeille hakeutuminen on ollut vielä vähän hakusessa. Keppien jälkeen oli taas A-este, josta mentiin hieman vinosti vasemmalle muurille ja siitä piti kääntyä takaisin tulosuuntaan hypylle. Tällä kertaa onnistuin itse jopa ohjauskuviossa ja mentiin kohtuullisen sujuvasti käännös :D Muuten ei kauheasti ole mainitsemisen arvoista, putkeen ja puomille Hippu meni tapansa mukaan varmasti ja kovaa. Edelleen palkataan puomin alastulosta, ettei se keksi taas hypätä puolessa välissä alas niinkuin viime syksynä. Eli varsin onnistuneet treenit kokonaisuudessaan, ehkä me ollaan taas molemmat hieman kehitytty tässä hommassa. Irtoamista tosiaan pitäisi treenata ehkä ihan omana osa-alueenaan, jotta voisin sitä sitten hyötykäyttää.

Hippu oli myös aika herttainen lempiesteensä putken nähdessään. Lähtöpaikan viereen oli jätetty yksi putki vain olemaan ja mun kaivellessa nameja / laittaessa treenitaskua / säätäessä / whatever huomasin Hipun katsovan putkea kohden vähän kaihoisasti. Ensin se ihan vain vilkaisi sitä seistessään mun vieressä, sitten se astahti sitä kohti ja palasi heti kuitenkin takaisin mun viereen. Houkutus kasvoi kuitenkin liian suureksi ja sen oli pakko käydä hipsuttelemassa putkesta läpi. Vähän tyyliin "Hetki, menen äkkii tän ni tuun sit." :D Sitten mentiin radalle.

Mutta kivat oli treenit ja päästiin tekemään aika paljon, kun treenaajia oli vähän.

Elvi oli mukana odottelemassa lähinnä sen takia, että usein käyn niiden kanssa lenkillä treenien jälkeen. On mukavaa vaihtelua lenkkeillä toisella puolella kaupunkia ja vähän enemmän maaseudulla. Lähdin sitten kävelemään ja Hippu oli tapansa mukaan irti. Käveltiin jonkin matkaa, kunnes totesin meidän lenkkireitin olevan oikea punkkiparatiisi; heinikko oli kasvanut aivan järjettömän korkeaksi. Hippu oli jo ehtinyt hieman heinikossa rymytä, joten totesin vain että pitää tehdä sille tarkka punkkisyyni kotona. Autolle kun päästiin ja koirat hyppäsivät autoon, huomasin että jostain oli tullut verta koirien pyyhkeelle. Pikainen vilkaisu koiriin päin ja äkkiähän se syy selvisi. Hipun takatassun varvas oli aivan veressä :( Nopea tsekkaus että mitään ei ole irtipoikki ja äkkiä kotiin. Huuhtelun jälkeen sain taas todeta, että polkuanturahan se viimekesän tapaan taas oli mennyt, tällä kertaa harmillisesti vaan pahemmin. Varpaan polkuanturan kärjestä oli lähtenyt ihan kunnon pala, joka roikkui ihoriekaleella kiinni. Verenvuoto onneksi lakkasi suihkuttelun aikana ja näin, että vamma on onneksi vain pinnallinen. Totesin sen kuitenkin vaativan eläinlääkärin hoitoa, joten ei kun jalka pakettiin ja odottamaan aamua ja eläinlääkärin ajanvarausta. Ja toiseen pakettiin. Ja kolmanteen. Aamulla vielä neljäs. Ei pysynyt sitten mikään viritys...

Sain onneksi kunnaneläinlääkäriltä ajan yhdeksi perjantai-iltapäivälle ja totesimme yhdessä, että luultavasti riekale pitää leikata irti. Näin tehtiin. Eli yhdeltä saavuimme vastaanotolle ja eläinlääkäri rauhoitti Hipun tutkimisen jälkeen. Tai siis piti rauhoittaa ja puuduttaa, mutta Hippu nukkui sitten ihan koko rahan edestä. Eläinlääkäri nipisteli sitä kirsusta ja ihmetteli että miten se niin syvään nukahti :D Riekale leikattiin irti ja paketointia aloittaessa eläinlääkäri tuikkasi Hipun persuksiin herätyspiikin, jotta se suvaitsisi joskus herätä. Sain myös samalla oivan vinkin jalan paketointiin, ettei töppönen aina valu pois. Eläinlääkäri kääri pitkän teipin rullalle pitkittäin ja laittoin sen koiran sääreen, ja alkoi siihen päälle kääriä sidettä, jolloin se tarttui teippiin! Hippu sain 10 päivän antibioottikuurin ja minä suosituksen lähteä ostamaan suojatossua. "Saattaa tulla taloudellisemmaksi." :D

Heräsihän se koirakin vihdoin, kun käännettiin rinnan päälle makaamaan pöydälle. Loppupäivä menikin sitten mukavasti huuruissa ja matka Jyväskylään ristiäisiin sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.

Että tällaista taas vaihteeksi. Kiitämme itseämme siitä että meillä on koiralle vakuutus ja toivomme itsellemme myös paljon kärsivällisyyttä Hipun sairasloman ajaksi. Että tais tulla taas hetken tauko siihen agilityyn, vaikka olikin niin hyvä draivi. Tokokentällekään ei varmaan pariin viikkoon mennä, täytyy nyt seurailla miten haava paranee. Nyt se näyttää jo onneksi kuivalta ja on tämän päivän ollut ilman suojaa sisällä. Ulos pitää vielä kääräistä kunnollinen potkun ja raahauksen kestävä sidos, Hippu kun on aika näppärä noiden kanssa.

Ja Hippu lähettää terveisensä kaikille koiraystäville: jos lähtee Jyväskylään viettämään hotellielämää, kannattaa laittaa jalkaan vihreä ja näkyvä kääre, jotta saa paljon huomiota, sääliä ja rapsutuksia ;)

Koirat taitavat olla suhteellisen harvinainen näky Jyväskylän keskustassa, niin paljon saivat meidän maalaistollot huomiota osakseen :) Ja Sokos-hotelli on mukava paikka koirien kanssa yöpymiseen, taas molemmat koirat saivat oman tervetuliaispaketin herkkuineen ja kakkapusseineen! Elville pisteet hyvästä esityksestä, sillä oli selvästi joku kaupunkilaisrooli päällä hotellille mennessä. Se vaan makoili hotellin aulassa kaiken vilskeen keskellä ja katseli ympärilleen sen näköisenä, että "Nooh, odotellaan tässä nyt sitten, siihen me ollaan New Yorkissakin totuttu..." :D

Ensi kertaan taas, toivottavasti paremmissa merkeissä!

- Emma

Tuusulan kaikkien rotujen näyttely

Tällä kertaa siis vain tarinaa Tuusulan näyttelystä :)

Lauantaina mun työpäivän jälkeen pakattiin tavarat ja koirat autoon ja lähdettiin kohti Keravaa. Ajatuksena oli yöpyä Akin porukoilla, jotta aamulla ei sitten tarvitsisi ihan niin aikaisin lähteä liikenteeseen. Puoli yhdentoista maissa startattiin sitten taas auto sunnuntaina ja oltiin Tuusulan urheilukeskuksella hyvissä ajoin. Gööttejä oli jo muutamia paikalla ja leiriydyimme hyvälle paikalle kehän läheisyyteen Nordville Diamondin "Jussi", Gismon Bartin ja Gismon Cedun kanssa. Muut Nordvillet saapuivat jonkin ajan kuluttua ja kuulumisia taas vaihdeltiin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Hipun veli Riki (N. Barberry), viimeksi ollaan oltu samassa paikassa varmaan reilu vuosi sitten. Hipun, Rikin ja Jussin lisäksi "meitä" oli lähtenyt mukaan vielä Kössi (N. Bearberry). Mukava porukka siis saatiin kasaan ja toiveissa oli myös päästä esittämään kasvattajaryhmä.

Ekana kehään meni Jussi, joka esitettiin junioriluokassa. Jussi sai EH:n ja hienon arvostelun. Ja aina vain jaksan ihailla sen mahtavaa luonnetta! :) Riki sai ERI:n ja voitti hienosti urosten avoimen luokan. Kössi sai samoin ERI:n ja voitti urosten valioluokan! Paras uros -kehässä Nordvillellä meni mahtavasti, Riki oli PU-2 ja Kössi PU-3 :) Hienot pojat!!

Jari vei Hipun kehään, koska perjantaisen näyttelytreenin jälkeen totesin, että en halua mennä tuhlaamaan rahoja ja pilaamaan Hipun mahdollisia mahdollisuuksia ( :D ) omalla jännittämisellä. Alkuun Hippu vähän nuuskutteli ja pomppi, mutta seisoi hyvin ja näytti lopuksi vähän jo liikettäkin. ERI tuli ja kilpailuluokassa se alkoi jo selvästi liikkua paremmin. Hippu sijoitettiin viidestä avoimen luokan nartusta toiseksi, johon olimme TODELLA tyytyväisiä! Harmillisesti SA:ta ei kuitenkaan herunut, joten PN-kehään ei ollut enää asiaa. Jussi Liimatainen antoi Hipusta seuraavanlaiset arvion: "Linjakas narttu. Erinomainen pää ja ilme. Kookkaat korvat. Pitkä kaula ja suora selkä. Hyvä etuosan rakenne. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvät värimerkit. Takaliikkeet saisi olla tehokkaammat."

Mutta näillä tuloksilla saimme siis kasvattajaluokan kasaan ja minäkin uskaltauduin kehään Hipun kanssa Jarin esittäessä Rikin. Tässä kohtaa Hipulta oli ilmeisesti jo suurin touhuamisen tarve hävinnyt, joten se käyttäytyi ja liikkuin oikein kivasti :) Tuomarin mielestä tasaisella ryhmällä saimme KP:n ja Nordvillestä tuli ROP-kasvattajaryhmä!

Ryhmäkehässä (yllättäen) ei ilmeisesti enää kovin paljoa miellytetty tuomarin silmää, joten kotiinlähtö tuli. Hyvillä mielin kuitenkin lähdettiin, koska koirat jaksoivat esiintyä hyvin koko päivän ja ylpeitä saa kyllä olla joka ikisestä :)

Päivä oli mitä mahtavin, seura oli erittäin hyvää ja aurinkokin porotteli siihen malliin, että allekirjoittaneella on mukavasti palanut paidan reunuksesta niskaan saakka... :D Elvikin taisi viihtyä ihan mukavasti, vaikka joku koira aina välillä suvaitsi työntää perskarvansa liian lähelle kuningattaren linnaketta ja piti vähän hammasta väläyttää :D

Kiitämme siis kaikkia seurasta ja nähdään taas, erkkarissa varmaan seuraavan kerran! :)


Hippu AVO ERI AVK2


Jussi JUN EH JUK2


Kössi VAL ERI VAK1 SA PU-3


Riki AVO ERI AVK1 SA PU-2


Kennel Nordville KASV1 KP

Pidetään lippu korkealla jatkossakin!

- Emma

Ihana, ihana kesä!

Olempa taas kerrassaan mahtavasti ottanut itseäni niskasta kiinni tämän kirjoittelun suhteen ;) Nyt on kuitenkin aika taas kirjoitella kesäkuulumisia täältä meiltä.

Pari viikkoa on ollut ihan huippuhienoja kelejä, ja koirat ovat päässeet aloittamaan uintikauden oikein mukavasti. Toissaviikolla taidettiin käydä peräti neljä kertaa uimassa, vaikkei hyvää rantaa olekaan tässä ihan lähellä. Hippukin on vihdoin innostunut oikein kovastikin uimisesta, aiemmin se on pulahtanut muutaman kerran ja keskittynyt sen jälkeen rähisemään ja vinkumaan rannalta. Nyt ne hakevat tyytyväisenä samaa keppiä järvestä ja Hipulla meinaa kierroksetkin nousta välillä vähän turhan korkealle. Aika yllättävää sinänsä, kun Hipusta on puhe... Mutta hauskaa niillä on! Karkasipa Elvi tässä yhden kerran takaisin rantaankin autolta, eikä tullut vaikka kuinka huutelin. Pitipä sitten käydä mummo hakemassa melkein tassusta pitäen autolle sieltä, kun toinen vakaasti eli siinä uskossa, että kyllä ne keppiä vielä mulle heittää. Samperin luupää :D On se huomattavasti vuosien varrella pehmennyt ja nöyrtynyt tietyissä asioissa ja antaa jopa periksi kun ihan nätisti asioista keskustellaan, mutta joskus vanha junttipää nostaa hieman päätään :D

Hipulla taitaa olla pari tokoa vielä jäljellä tässä kesälle, kun tunteja on peruuntunut säiden takia. Elvin kanssa kävin yhden tunnin tuossa muutama viikko sitten ja otettiin kaukokäskyjä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt ja ihan kivasti meni lyhyeltä matkalta. Vähän se tuppaa etenemään välillä, mutta eipä tuon kanssa niin hirveästi jaksa hifistellä, pääasia että koiran mielestä on hauskaa :D Hipun kanssa sellaisia ei olla edes päästy vielä koittamaan.

Agilityssä ollaan päästy käymään nyt myös pari kertaa, harmillisesti menee välillä työt päällekkäin treenien kanssa :/ Ensimmäiset treenit olivat kyllä aikamoinen katastrofi, Hipun mielestä oli niiiin ihanaa, että se ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ekan esteen takana ja sieltä se sitten karkasikin kerran ja vauhdilla. Täyttä vauhtia puomille ja takas mun luo kun kutsuin. Muutaman kerran se otti myös oikein kunnon vauhdit ja lähti vaan esteeltä suuntaan x niin kovaa kuin kintuista lähti :D Seuraavalla kerralla tehtiin onneksi rataa, jossa se ei päässyt kunnolla kovaan vauhtiin, joten se ehti sitten hieman kuunnellakin. Mutta eipä näistä treeneistä vielä kauheasti ole kerrottavaa, tuntuu että pari kertaa on mennyt lähinnä vasta muistellessa asioita ja hillitessä koiraa :) Toivottavasti päästäis kuitenkin vähän useemmin jatkossa treenailemaan, ettei aina tulisi parin viikon taukoa väliin. Olen myös miettinyt, että pitäisikö aloittaa Hipun kanssa treenaaminen saman koirakerhon kilpailemaan aikovien tokoryhmässä, mutta treenit on hankalaan aikaan, joten aika harvoin varmaan päästäisiin :/ Enkä edes tiedä mitä siellä pitää osata kun eihän tuo osaa vielä juuri mitään :D Mutta jos aikoo kokeisiin ehkä silloin, kun koira on 15-vuotias, niin ollaanhan me silloin kilpailemaan aikovia. Vai mites? :D Pitää kuitenkin vielä pohdiskella asiaa, en kuitenkaan viitsisi tokoa jättää nyt kokonaan pois kun ollaan vähän päästy vauhtiin ja toko ja agility selvästi kyllä tukevat toisiaan.

Hippu on nyt myös ilmoitettu pitkästä aikaa näyttelyyn. Kesäkuun lopulla suunnataan Tuusulaan ja toivotaan, että siihen mennessä karvat olisivat vähän jo kasvaneet takaisin. Ensin meinasin jättää ilmoittamatta juurikin karva-asian vuoksi, mutta ajattelin kuitenkin, että ennen erkkaria on ehkä ihan kiva käydä jossain edes kerran, kun viimeksi ollaan oltu näyttelyssä elokuussa. Eikä noita näyttelyitä oikein ole hyvän matkan päässä, joten menkööt nyt sitten :) Ollaan kokeiltu näyttelykävelemistäkin vähän eritavalla nyt, toivottavasti muistaisi vielä kehässäkin sen. Voi olla että nakitan kasvattajan Hipun kanssa kehään, jos vaikka onnistuis sen kanssa paremmin :)

Tänään aloitin koirien kanssa uuden projektin Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras innoittamana. Hipulla ei varsinaisesti ole mitään kiskomisongelmia, mutta olisi kiva saada se vähän rentoutumaan hihnassa ja liikkumaan fiksusti yhdellä puolella. Sen ongelma on lähinnä se, että sen on vaikea hahmottaa koska koiria taluttaa yksi ihminen, koska kaksi ihmistä, eli kenen kanssa sen oikein pitäisi kulkea ja millä puolella. Välillä se poukkoilee edestakaisin ja vähän sotkee hihnojakin. Elvi taas vetää helposti ja etenkin ne toisten koirien ohitukset nostavat niin koiran kuin minunkin verenpaineen. No, toiveena olisi nyt vihdoin saada tää remmikävely oikeasti sellaiseksi mukavaksi kaikille osapuolille, koska tunnustan hoitavani kyllä ongelmatilanteet välillä niin väärin kuin vain voi. Siis lähinnä kun hermostun ja muuta niin mitäpä koiriltakaan voi olettaa.

Aloitin tänään projektin ensimmäisen vaiheen opettamalla koirille merkkiääntä, jolla niiden pitäisi tulla lähelle ja tulevaisuudessa siis löysätä remmi. Tällä pyritään pääsemään eroon siitä, että se luoksetuleminen ja remmin löysääminen olisi koiralle epämiellyttävää, niinkuin se varmasti tällä hetkellä on. Joissain tilanteissa on "pakko" vaan kiskoa koirat fyysistä voimaa käyttäen lähelle, pitää lyhyellä remmillä niin että koirat varmasti yhdistää etenkin ne ohitustilanteet siihen epämiellyttävään fiilikseen. Eli merkkiääni on positiivinen asia, siitä saa palkkaa ja lähellä, löysällä remmillä on hyvä olla :) Koirat oppi äänen tosi nopeasti tässä sisällä tehdessä, Elvi puhisi onnesta kun tajusi mitä pitää tehdä :D Huomenna jatketaan, ja parin päivän päästä sitten katsellaan kirjasta mikä mahtaa olla seuraava vaihe. Tähän projektiin jotenkin innostui nyt lähtemään, koska kirjassa oli otettu erilaiset tilanteet oikeasti huomioon. Kaupungissa kun koiraa on pakko ulkoiluttaa hihnassa, ja alkuun treenattavat pätkät on tosi lyhyitä, joten kirjassa oli myös kerrottu mitä tehdä, jos koiran kanssa pitää olla vielä ulkona eikä sitä voi päästää irti, jotta tilanne kuitenkin säilyisi hyvänä. Äh, vaikea selittää, mutta projekti oli kirjoitettu lähinnä niin, että se on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos itse vaan nyt jatkaa ja tekee töitä asian eteen :) Kaikilla kun ei ole sitä omaa hehtaarin tonttia aidattuna, jossa koiraa voi treenata ensin puoli vuotta niin että asian saa valmiiksi ennen kuin pitää lähteä lenkille ;)

Tässäpä näitä kuulumisia varmaan taas tältä erää. Kuviakin otettiin tossa huhtikuussa, näkee molemmista miten nää meidän tytsyt on vähän muuttuneet;


Hipulle on alkanut vihdoin edes tulemaan hieman massaa ja rintakehäkin mukavasti kehittynyt. Karvaton kirppuhan tuo edelleen on ja häntä on varsin omalaatuinen, mutta aina ei voi voittaa :D



Elvi seisoo kuvassa ihan päin kakkelia, mutta kuvan pointti oli lähinnä se, että hei se on laihtunut :) ! Ja muutosta on mun mielestä tuostakin vielä tapahtunut tähän päivään mennessä, kohta me saadaan antaa sille Hipun extra energia-ruokaa... :D


Ja lopuksi vielä mummelista pusipusi-söpöily-kuva :D Äiskän rakas karvahanuri <3

Ihanaa ja aurinkoista kesänalkua kaikille, nauttikaahan lämmöstä ja huolehtikaa koirien viilennyksestä ja nestetankkauksesta :)

- Emma

Irtokarvoja ja -koiria

Keväthän se alkaa selvästi olla parhaimmillaan :) Aurinko jo mukavasti lämmittää ja kuraa ainakin riittää. Lenkkipolut meinaavat olla vähän liukkaita, mutta kenkiin laitettavat nastat ovat kyllä pelastaneet monelta liukastumiselta.

Treenit on myös peruttu muutamalta viikolta kentän liukkauden takia, mutta pari viikkoa sitten käytiin Jokioisten keskustassa harjoittelemassa kaupunkikävelyä :D Ympäristönä ehkä ei ole meidän koirille se vaativin, kun ovat täällä Forssassa kuitenkin tottuneet kulkemaan päivittäin, mutta eri juttu onkin sitten ne lenkillä mukana olevat muut koirat. Aki otti Hipun ja mä menin Elvin kanssa, kivasti lenkki sitten kuitenkin meni :) Lopuksi otettiin vielä pieni seuraamisharjoitus ja uskalsin jopa heittää Elvin remmin maahan. Hippu meni vapaana Akin kanssa, mutta se nyt ei varsinaisesti vielä osaakaan seurata ilman apua. Elvi vähän prassaili, mun vaan pitäs pikkuhiljaa päästä eroon apukädestä :D Muutenkaan ei olla järin paljoa treenailtu, kotona ollaan muutama kerta harjoiteltu merkkiä ja molemmat koirat tykkää vaihtelusta. Hipun kanssa pitäis vaan saada naksuteltua jotenkin se, ettei se kaataisi sitä törppöä. Jätin myös säästöön jogurttiämpärin Hippua varten, koska ajattelin opettaa sitä kantamaan ämpäriä. Idea lähti siitä, kun annoin sen nuolla tyhjän ämpärin ja kun se oli puhdas, Hippu nappasi sen suuhunsa kanniskeli ympäriinsä :D Ajattelin yrittää kuitenkin opettaa sen ottamaan kahvasta kiinni ja kantamaan sitä käskystä, ehkäpä myöhemmin ihan jotain tavaraakin siellä sisällä.

Kävin koirien kanssa tänään ihanalla aurinkolenkillä! Alunperin oli tarkoitus lähteä juoksemaan, mutta en enää viitsi käyttää talvijuoksukenkiä (nastallisia) eikä kunnollisia kesäjuoksukenkiä ole, joten mentiinkin sitten vaan kävelylle. Tässä lähellä on kiva metsikkö, jossa menee hiekkateitä ja polkuja, joten poikettiin sinne. Siellä tehdyt lenkit on yleensä mukavaa hermolepoa, Hipun kun voi päästää metsänreunassa irti ja ottaa loppulenkistä kiinni, Hippu on koko lenkistä remmissä ehkä vartin verran. Metsässä saa tehtyä eripituisia lenkkejä kun kiertelee polkuja eri tavalla. Tällä kertaa meinasi tulla alkuun vähän jännät paikat. Olin juuri päästämässä Hippua irti, kun tajusin polulla olevan mustan koiran. Pohdiskelin hetken ja tajusin sen olevan luultavasti viereisestä omakotitalosta. Aiemmin ei olla tähän koiraan törmätty, joten en lainkaan tiennyt millainen se on toisia koiria kohtaan. Totesin kuitenkin, että parhaiten varmasti menee, jos päästän Hipun joka tapauksessa irti, se kun osaa lähestyä vierasta koiraa tosi kohteliaasti ja antaa myös kiinni / tulee mukana, jos olisi tullut tarve kääntyä takaisin. Lähestyttiin koiraa rauhallisesti ja puskasta pompahti mukaan myös nuori kultainennoutaja. Kun päästiin lähemmäs, totesin molempien koirien olevan varsin alistuvia; molemmat istuivat korvat niskaan painettuina ja menivät matalaksi alistuva ilme naamalla, vaikka Hippu yhtälailla kulki alistuneen näköisenä häntä alhaalla ja matalana muutenkin. Hippu moikkasi koiria ensin kun annoin sille luvan mennä ja Elvi meni sitten myös moikkaamaan niitä. Hippuhan on tosiaan ongelmaton noiden toisten koirien kanssa, mutta Elvi ei aina tule toimeen etenkään narttujen kanssa. Tämä kohtaaminen meni kuitenkin varsin hyvin ja koirat meinasivat jo alkaa leikkiä keskenään :D Kultsu innostui Hipusta valtavasti ja Elvikin kutsui sitä leikkiin! Jatkettiin siitä sitten matkaamme ja koirat lähtivät takaisin kotipihaansa. Loppulenkki meni rauhallisissa merkeissä, tosin Hippu ei ollut kovin rauhallinen. Se paineli menemään sielunsa kyllyydestä ja vain kerran tarvitsi ottaa se hihnaan vastaantulijan vuoksi.

Lenkiltä tultua päätin sitten pestä molemmat koirat ihan kunnolla. Järkyttävä määrä kuraa ja varmasti myös ihan sitä itseään tuolta lenkkipolkujen varrelta noihin tarttuu, joten pakko ne olisi ollut joka tapauksessa huuhdella. Totesin kuitenkin, että on Hipun viikkopesun aika, joten pesin sen noilla sen lääkeshampoilla jotka helpottavat kutinaa. Elvin pesin ihan tavallisella shampoolla, koska alkoi kuvottaa sen "pikkupoika-haju" (tiedättehän, se haju joka tulee pienistä pojista, jotka on pelannut jalkapalloa märällä kevätnurmikolla :D) ja kuukauden takaisesta pesusta huolimatta sen turkki oli taas rasvoittunut jonkin verran. Varmaan johtuu harjaamisesta ja karvanlähdöstä, mutta auttaapa tuo pesu varmaan myös siinä karvanlähdössä. Ainakin sen mukaisesti sitä karvaa oli pesun lopuksi kylppärin lattialla :D Koiria pestessä totesin myös, että ikinä en kyllä ota afgaania. Yhden pienen, lyhytkarvaisen koiran pesu kerran tai kaksi viikossa menee, mutta jos se olisi paljon isompi kuin Elvi ja siinä olisi PALJON karvaa, joka pitäisi myös föönata, en kyllä alkais :D

Pesun jälkeisen rallin jälkeen täällä on nyt kovin rauhallista. Molemmat on tainneet mennä kuivattelemaan itseään meidän sänkyyn...

Tiistaina alkaakin taas vähän erilainen arki koirilla. Mä olen ollut nyt kevään aikana tosi paljon kotona, koska koulua on ollut tosi vähän, mutta tiistaina alkaa taas työt. Saapa nähdä miten saadaan sovitettua etenkin treenit mun työaikoihin, mutta eiköhän sekin tässä selviä :) Agilityn alkua odotellaan myös innolla ja toivotaan, että agilityseura järkkäisi harrasteryhmän, vaikka sen tulevaisuus on ilmeisesti hieman vaakalaudalla :/

Taidan mennä hakemaan yhden pääsiäismunan, jospa nukkuvat koirat eivät sitä huomaisi...

- Emma

Gööttipainia ja tikkupullaa!

Lauantaina 2.3. vietettiin kasvattajan luona hauska päivä kera kahdeksanpäisen gööttilauman. Mukana oli niin Hipun sisaruksia omistajineen kuin koiria muistakin pentueista, sekä yksi vieraileva tähti. Ja tietysti Peppi-äiskä emännöimässä!

Kokoonnuimme yhden maissa kasvattajalle, ja lähdimme yhdessä kävelemään parin kilometrin päässä olevalle kodalle. Kaikki koirat tulivat onneksi toimeen, joten ne saivat juosta vapaana koko matkan. Olipa kyllä riemua kerrakseen, harmi vain kun hanki ei kantanut juuri lainkaan eikä pellolla pystynyt kunnolla rallittamaan. Menomatkalla sää myös suosi kulkijoita, eikä kylmä ehtinyt tulla.

Kodalla paisteltiin makkaraa ja tikkupullaa, sekä rupateltiin tietenkin kuulumisia puolin ja toisin. Oli mukava nähdä kaikkia! Varsinkin kun kaikki koirat ovat vielä nuoria, on kiva nähdä kaikkien muutosta ja kehitystä :)

Jo alkumatkasta muutama poikakoira oli vähän enemmän innostunut Hipun hajuista, tiedä sitten vaikuttiko tuo steriloiminen jotenkin sen ominaistuoksuun. Monen poikakoiran mielestä se on tuoksunut jo aiemmin mitä ilmeisimmin kovin vastustamattomalta, niin monta ihailijaa se on jo ehtinyt itselleen saada :D Kodalla meno meinasi äityä jo varsin villiksi, mutta makkarankerjäystä Hippu ei lopettanut, vaikka toinen poika yritti kerjätä huomiota tökkimällä nenällä päätä ja toinen haisteli estottomasti takapuolta :D Makkaraa ja tikkupullaa piti kuitenkin kerjätä ja mulkaista poikia välillä kärsivästi. Hippu taisikin olla porukan ahkerin grillaaja, yllätysyllätys...

Takaisinpäin mennessä alkoi jo vilu iskeä juhlakansaan, joten paluumatka taitettiin melko ripeään tahtiin. Varsinkin peltoaukealla tuuli melko rapsakasti. Kasvattajan pihassa oli onneksi kuitenkin hieman suojaisampaa, joten siinä vielä napsaistiin parista koirasta kotisivuille uudet kuvat :) Kyllä on hienoja tyttöjä ja poikia kasvamassa jokaisella, mutta etenkin Jussi-poika sulattaa mun sydämen niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin! Hurmaava pikkuherra, vaikkei Hippu oikein iskuyrityksille lämmennytkään ;)

Me jäimme vielä viettämään mukavaa viikonloppua Kössin ja Paavon omistajien kanssa kasvattajalle ja siinähän se ilta kului mukavasti pelatessa ja saunoessa. Taisi käydä allekirjoittaneella jopa sellainen tuuri, että tuli voitettua (paripelinä) sekä Trivial Pursuit että Alias :D Ohhoh, ei ole varmaan moista ennen tapahtunutkaan.

Koska Hipulla oli eilen synttärit, napsaistiin siitä hieman etukäteen ihana synttäripotretti kasvattajan sivuille! On se vaan niin kaunis <3


(c) Jari Mäki

Aki napsi myös kotaretkeltä kuvia kaikista koirista, tässä hieman kuvasatoa :)


Pellolla rallitetaan, kun hanki vihdoin jossain kohtaa kantaa! Joku vielä heitti koirien riemuksi lumipaakun niin johan mentiin :)
Kuvassa vasemmalla mukana matkassa ollut Noppa (Fennican Quadros, Hipun Lenni-veljen kämppis), takana Kössi (N. Bearberry), keskellä ilmeisesti Hipun Peppi-äiskä (Svedala Peppi Porslinsdocka), edessä Hippu lumipaakku suussaan ja oikealla Jussi (N. Diamond)


Villiä lumipaakkumeininkiä! Vasemmalla Kössi, Noppa?, Lenni (N. Boysenberry), Hukka (N. Bounceberry), Peppi ja Hippu


Hippu ja Noppa, tasatahtiin :)


Lenni-veli yrittää epätoivoisesti hurmata Hippua ja Hippu näyttää vähän ahdistuneelta :D Hukka-sisko takana katselee sisarusten perään.


Hippukin halusi olla Hukan yksityiskuvassa :D


Ja mitäs aarteita sieltä matkalta löytyikään? Nam! :D
Herkkuja syömässä Paavo (N. Chilipepper, Kössin kämppis).


"Nyt ei kyllä riiaamiset kiinnosta, ku on ruokaa naaman edessä!" meinaa Hippu :D Lenni-veli se vaan jaksaa yrittää :D


Komea ja hurmaavaluonteinen Kössi <3


Ja iloinen Paavo!

Kivaa siis vaikutti olevan kaikilla :)! Ja vähän makkaraakin saivat varmaan kaikki maistaa, ja jos ei heti saanut niin meinaspa makkaratikutkin lähteä muutaman mukaan :D

Elvi vietti viikonlopun mun kaverin hoivissa Mustialassa. Olivat ilmeisesti viihtyneet hyvin keskenään ja käyneet lenkkeilemässä Mustialan maisemissa :) Elvi oli taas ollut ihan pöljä itsensä, eli jättänyt syömättä Jumbonen (joka sille jätettiin kun jäi yksin) ja nukkunut tietysti salaa sängyssä :D Mutta seuraa mummelista oli kuulemma ollut ja mikä hauskinta, kuumimmat juorut oli heti kerrottu kun hoitaja oli töistä kotiutunut :D On se Elvi vaan aikamoinen velikulta <3

Kiitokset kasvattajalle järjestelyistä ja mukavasta viikonlopusta, toivottavasti nähdään taas kesän mittaan useampien kanssa :) !

Kuulemisiin,
Emma

Haaste ja kuulumisia

Eli saatiin Kennel Quietuksen Marialta haaste ja ajattelin samalla sitten vähän taas päivitellä. Ihan kuin olis taas vähän jäänyt kirjoittelematta?

Haasteen ideana on kertoa kahdeksan tunnustusta ja laittaa sitten eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle, mutta koska mulla ei oo bloggaavia kavereita, niin tyydyn kirjoittamaan vain ne kahdeksan tunnustusta :D Ja koska tää on koirablogi, niin voisin pitäytyä aiheesta ja kirjoittaa koiriin liittyviä asioita.

1. Olen pelännyt koiria pienenä aivan jumalattoman paljon. Vielä ekalla luokalla menin vaikka kuraisen kyntöpellon läpi, mikäli koulureitilläni oli ikivanha ajokoirauros vapaana. En edes tiedä koirapelkoni syytä tai mitä niissä koirissa pelkäsin, mutta jonkinlaista hysteriaa se aiheutti kuitenkin.

2. Ensimmäinen koirakaverini oli vanha maltankoirauros Kino, jota kävimme kaverini kanssa ulkoiluttamassa ehkä toisella luokalla. Se oli myös yksi niistä koirista, joiden avulla pääsin pahimmasta koirapelostani eroon. Taisin mä sitäkin vähän pelätä, mutta koiran lenkittäminen (ympäri rivitaloyhtiön pihaa :D) oli kuitenkin niin kivaa, että pelko unohtui.

3. Aloin haaveilla ensimmäisestä omasta koirasta jo varmaan heti kun se koirapelko meni ohi. Selailin kaikki kirjaston koirarotuopukset, ja olin vakaavasti päättänyt, että meille tulee weimarinseisoja. Tai unkarin vizsla. Tai barbet. Tai mitä niitä nyt oli :D Koiran omistaminen oli kuitenkin silloin vielä pelkkä haave siskon allergian takia.

4. Paras koirakaverini (omien lisäksi tietysti) oli sekarotuinen narttukoira Tessa, jota ulkoilutin ja hoidin monta vuotta. Kokeiltiinpa me hieman agilityä ja tokoakin, josta innostus näihin harrastuksiin yhä on säilynyt. Tessa oli mahtava, labradorinnoutajan ja snautserin sekoitus, aktiivinen, reipas ja miellyttämisenhaluinen tapaus, jonka kanssa oli ilo tutustua paremmin koiramaailman saloihin. Olin myös muiden ihmisten riesana ja halusin ulkoiluttaa ja hoitaa niiden koiria; tutuksi tulivat seropit Pluto ja Nalle, kääpiösnautseri Essi ja keskikokoinen villakoirauros, jonka nimeä en edes muista (musta on tulossa selvästi vanha).

5. Ensimmäinen The rotu oli belgianpaimenkoira groenendael, josta haaveilen yhäkin. Tutustuin teininä urosgroenendael "Hemppaan" tallilla, jossa kävin ja ihastuin koiraan valtavasti. Mustia kaunokaisia ja komistuksia olen saanut onneksi tuntea muitakin ja edelleen sydämessäni saattaisi olla paikka tuollaiselle, sitten joskus kun on tarpeeksi tilaa ja talo ehkä jossain maalla.

6. Jostain syystä kuitenkin ensimmäinen oma koirani on kuin vastakohta miellyttämisenhaluiselle groenendaelille, koira jota en ikinä villeimmissäkään haaveissa olisi ottanut (ainakaan en uskoisi :D), jos pentuilmoitus olisi eteen tömähtänyt. Ja ehkä nämä ensimmäisen oman koiran ominaisuudet (tiedättehän, helposti opetettava rotu ja yksilö, luotettavalta kasvattajalta jne.) eivät AIVAN täyttyneet... Eli juhannuksena -05 meidän takapihalle pölähti suurikorvainen ja -silmäinen, selkeästi sekarotuinen narttukoira, joka oli karannut omistajaltaan. Seuraavana päivänä se lähti poliisien matkassa takaisin omistajalleen, mutta muutti sitten lopullisesti meille elokuussa, kun omistaja etsi sille uutta kotia. Elvi EI ollut helppo opetettava ja mitään taustatukeahan emme keneltäkään saaneet :D Jostain syystä onnistuin kuitenkin saamaan siitä varsin mukavan otuksen, ainoana ongelmana meillä on nykyäänkin vielä remmiräyhääminen. Ihmisten kanssa Elvi on 100% luotettava, maailman kiltein ja rakkain hörökorva <3

7. Koska pienehkön kerrostalokämpän vuoksi en voinut toteuttaa haavettani groenendaelista, oli aika taas ottaa selvää sopivista koiraroduista. Gööttiä olin ihastellut jo monessa paikassa aiemminkin, ja kuin sattumalta Akilla oli moisesta rodusta kokemusta, ei koirakirjaa oikeastaan edes tarvinnut avata ;) Näin syntyi päätös göötin saapumisesta Elvin seuraksi ja voi kuinka oikeaan rotuun osuimmekaan :) Hippu ei taatusti tule olemaan viimeinen göötti tässä taloudessa, on se vaan sen verran mahtava veijari!

8. Koska tässä nyt oli pelkästään tällaisia mun koirahistoriaan liittyviä "tunnustuksia", voisin yrittää keksiä vielä jotain muuta...hmm. No, olen vähän sellainen kausittain toimiva tyyppi. Saan valtavia inspiraatiota, petyn ja jätän asian sikseen. Ei nyt ehkä noin radikaalisti, mutta esimerkiksi Hipun tokon kanssa meni vaan jossain vaiheessa aivan totaalisesti käpy. Omat hermot ei riittäneet niin vilkkaan koiran kanssa työskentelyyn ja olin ihan tyytyväinen, että tauon jälkeen hakeuduimme agilityn pariin. Nyt on taas vaihteeksi mukava käydä tokossa ja edistyminen (vaikkakin hidas...) tuntuu hyvältä. Keväämmällä palaamme taas agilityn pariin, mutta toko tuskin jää tauolle. Näyttelyhommat on myös tällä hetkellä jäissä, tuntuu ettei huvita edes lykätä tolle näyttelyhihnaa kaulaan ja todeta taas, että menee muuten päin p*rsettä edelleen. Kas kummaa, kun ei ole harjoiteltukaan. Ehkä kesällä eksytään johonkin karkeloihin, vaikkapa erkkariin.

Olipas kerrassaan mahtavia tunnustuksia, mutta olkoot. Mulla oli sit vaiks joku ihan oma haaste ;)

Ja sit niitä kuulumisia. Oon tainnut kirjottaa joskus pirun kauan sitten, joten en edes muista mitä kaikkea tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

Toko aloitettiin molempien koirien kanssa muistaakseni marraskuussa, Elvikin pääsi oikein kunnon ryhmätreeneihin. Parin kerran jälkeen olin ensin sellaisissa tunnelmissa, että mikä ihmeen aivopieru mullakin oikein kävi, että mä sen sinne väkisin halusin ottaa mukaan, mutta selvästi Elvi on vähän syttynyt siihen hommaan kun enemmän tunteja on kulunut. Kerran jopa luulin, että Elvin korvat ovat VALTAISAN hörössä innostuksesta, mutta tajusin koiran istuvan kohti vastatuulta ja korvat nousi tuulen takia pystyyn...Että se siitä :D Aloin myös ottaa koirien kevythäkin mukaan, joten jos Elviä alkaa tunnilla kyllästyttää, laitan sen hetkeksi mökkiin tauolle :) Elvin tunneilla ollaan tehty aika paljon perusasioita, seuraamista ja kontaktia. Viimekerralla tehtiin koko tunti erilaisia kontaktiharjoituksia ja teki kyllä tosi hyvää Elville (ja mulle). Meidän suurin ongelma on varmaan se, ettei Elvi ole ikinä oppinut oikein sitä kontakia ja mitään ei oikein pysty tekemään, jos kontakti on huono. Tunnilla tehtiin erilaisia pujottelutehtäviä ja herkkukuppien ohituksia, Elvi oli tosi hieno ja innostunut. Sitä vain ärsytti jostain syystä samalla tunnilla olleet pari shelttiä ja alkutunti meni vähän siihen, että piti katella ettei ne ihan tuu suoraan tuon suuhun. Onneksi lopputunnista vähän helpotti ja kyettiin niitä vähän ohittamaankin.

Hipun tunneilla ollaan tehty niin ikään seuraamisia, mutta myös paikkamakuuta, eteenmenoa, luoksetuloja ja omistajan pääkopan hallintaa. Viimeistä harjoiteltiin viime kerralla ja oli muuten hauska tunti. Hipulla on aina ollut ihan mahtava kontakti ja työskentelyinto, joten pystyn kyllä luottamaan siihen, että se pysyy lähellä oli sillä hihna tai ei. Tehtävänä oli siis hallita koiraa ilman hihnaa, jolloin varmasti suurin tekijä koko hommasta on se, miten ohjaaja itse hallitsee oman mielensä. Elvin kanssa en todellakaan olisi kyennyt siihen, en olisi luottanut siihen, että se pysyy lähellä (ainakaan ilman hihnaa) enkä siihen, ettei se olisi syönyt jotain pikkukoiraa heti tilaisuuden tullen. Ja varmasti se olisi siitä lähtenytkin, kun en olisi ollut itse rentona ja luottanut. Mutta Hipun kanssa harjoitus oli varsin hauska. Kikkailtiin seuraamisia ja kontakteja liikkeessä ja paikallaan eri tavoin. Lopputunnista otettiin luoksetulo, jonka kanssa meillä on ollut ongelmia.Se ongelma ei ole se itse luoksetulo, vaan se, että Hippu jäi vielä syksyllä huutamaan aivan tajuttoman kovaa, kun jätin sen. Nyt ollaan harjoituksella päästy jo tilanteeseen, että se jää hiljaa ja rentona odottelemaan :)

Tokoa on molemmilla koirilla vielä muutamia tunteja jäljellä ja kevät ainakin käydään tuon lisäksi treenailemassa vapaaryhmässä Mustialassa. Kunhan maa sulaa, on aika vihdoin aloittaa taas agility, juuri tänään lähti jäsenmaksu agilityseuralle. Innolla siis odottelemme kevään tuloa!

Hippu sai lokakuussa vihdoin diagnoosin kutinoihinsa, ihotauteihin erikoistunut eläinlääkäri arvioi sen lieväksi atooppiseksi dermatiitiksi :( Nyt meillä siis yritetään (edelleen) etsiä sopivaa ruokaa sekä balanssia kaikkien pesujen ja muiden hoitojen suhteen. Kutinat jatkuvat, ja varmasti kuiva huoneilma vielä pahentaa asiaa. Tammikuun lopulla Hippu siirtyi kasvattajan nimistä (tai puoliksihan se siis kasvattajan nimissä oli) meidän nimiimme ja suljettiin samalla sitten pois jalostuksesta. Sen jälkeen Hippu steriloitiin ja nyt ollaan sitten paranneltu leikkaushaavaa. Leikkaus meni hyvin ja kaksi viikkoa kestänyt sairaslomakin yllättävän helposti ja nopeasti. Oikeastaan se pelotti meitä omistajia enemmän kuin itse leikkaus, tuntui aika kammottavalta ajatus siitä, että kaksi viikkoa koira saa kulkea vain rauhallisesti ja vain hihnassa. Ou nou, aika paha potti Hipulle, joka on tottunut juoksemaan lähes päivittäin vapaana, ja jolla on tasan kaksi vaihdetta; paikallaan tai täysillä :D Nyt toivotaan, että sterkkauksella olisi edes jotain vaikutusta kutinoihin hormonitoiminnan vähennyttyä, jotta voisimme alkaa miettimään mitä sitten sen lisäksi.

Viikonloppuna on tiedossa taas hauskaa niin gööteille kuin omistajillekin! Kasvattaja järjestää Nordville-treffit, joissa porukalla käydään metsälenkillä ja laavulla syömässä makkarat ja tikkupullat :) Tosi mahtava nähdä taas muita Berryjä, viimekertaisista treffeistä on kohta vuosi ja viimeksi ollaan taidettu muutamia sisaruksia nähdä lonkkakuvareissulla. Kiva nähdä miten tyypit ovat kasvaneet ja ehkä jopa aikuistuneet ;) Ikäähän näille pirulaisilla tulee reilun viikon päästä jo 2 vuotta!

Hipun terveystarkkituloksetkin tulivat ja ilahduttivat meitä :) Lonkat palasivat A/A:n sijaan A/B:nä, ja kyynärlausunto parani 1/0:sta 0/0:llaan! :) Selkä on terve. Silmä- ja polvitarkeissa emme ole vieläkään käyneet, tänä vuonna sitten :)

Haaveena olisi tänä vuonna myös päästä Hipun kanssa MH-luonnekuvaan sekä paimennustaipumustestiin, mutta katsellaan miten työt kesän osalta menevät, että onko mahdollista lähteä. Kiinnostusta kyllä olisi :)

NYT mä yritän tehdä parannuksen ja kirjoittaa useammin :D Kuvia ette saa tällä kertaa kuin pari, kameraakaan ei olla hetkeen pahemmin ulkoilutettu. Kuvasatoa siis Elvin 8-vuotissynttäreiltä tammikuun alusta :)



Synttärisankari ja kakkuposeeraus


Hyvää kakkua!

 
Vieraalle tarjottiin kans :)


Kuulumisiin taas,
Emma