Pari viikkoa on ollut ihan huippuhienoja kelejä, ja koirat ovat päässeet aloittamaan uintikauden oikein mukavasti. Toissaviikolla taidettiin käydä peräti neljä kertaa uimassa, vaikkei hyvää rantaa olekaan tässä ihan lähellä. Hippukin on vihdoin innostunut oikein kovastikin uimisesta, aiemmin se on pulahtanut muutaman kerran ja keskittynyt sen jälkeen rähisemään ja vinkumaan rannalta. Nyt ne hakevat tyytyväisenä samaa keppiä järvestä ja Hipulla meinaa kierroksetkin nousta välillä vähän turhan korkealle. Aika yllättävää sinänsä, kun Hipusta on puhe... Mutta hauskaa niillä on! Karkasipa Elvi tässä yhden kerran takaisin rantaankin autolta, eikä tullut vaikka kuinka huutelin. Pitipä sitten käydä mummo hakemassa melkein tassusta pitäen autolle sieltä, kun toinen vakaasti eli siinä uskossa, että kyllä ne keppiä vielä mulle heittää. Samperin luupää :D On se huomattavasti vuosien varrella pehmennyt ja nöyrtynyt tietyissä asioissa ja antaa jopa periksi kun ihan nätisti asioista keskustellaan, mutta joskus vanha junttipää nostaa hieman päätään :D
Hipulla taitaa olla pari tokoa vielä jäljellä tässä kesälle, kun tunteja on peruuntunut säiden takia. Elvin kanssa kävin yhden tunnin tuossa muutama viikko sitten ja otettiin kaukokäskyjä. En olekaan niitä pitkään aikaan tehnyt ja ihan kivasti meni lyhyeltä matkalta. Vähän se tuppaa etenemään välillä, mutta eipä tuon kanssa niin hirveästi jaksa hifistellä, pääasia että koiran mielestä on hauskaa :D Hipun kanssa sellaisia ei olla edes päästy vielä koittamaan.
Agilityssä ollaan päästy käymään nyt myös pari kertaa, harmillisesti menee välillä työt päällekkäin treenien kanssa :/ Ensimmäiset treenit olivat kyllä aikamoinen katastrofi, Hipun mielestä oli niiiin ihanaa, että se ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan ekan esteen takana ja sieltä se sitten karkasikin kerran ja vauhdilla. Täyttä vauhtia puomille ja takas mun luo kun kutsuin. Muutaman kerran se otti myös oikein kunnon vauhdit ja lähti vaan esteeltä suuntaan x niin kovaa kuin kintuista lähti :D Seuraavalla kerralla tehtiin onneksi rataa, jossa se ei päässyt kunnolla kovaan vauhtiin, joten se ehti sitten hieman kuunnellakin. Mutta eipä näistä treeneistä vielä kauheasti ole kerrottavaa, tuntuu että pari kertaa on mennyt lähinnä vasta muistellessa asioita ja hillitessä koiraa :) Toivottavasti päästäis kuitenkin vähän useemmin jatkossa treenailemaan, ettei aina tulisi parin viikon taukoa väliin. Olen myös miettinyt, että pitäisikö aloittaa Hipun kanssa treenaaminen saman koirakerhon kilpailemaan aikovien tokoryhmässä, mutta treenit on hankalaan aikaan, joten aika harvoin varmaan päästäisiin :/ Enkä edes tiedä mitä siellä pitää osata kun eihän tuo osaa vielä juuri mitään :D Mutta jos aikoo kokeisiin ehkä silloin, kun koira on 15-vuotias, niin ollaanhan me silloin kilpailemaan aikovia. Vai mites? :D Pitää kuitenkin vielä pohdiskella asiaa, en kuitenkaan viitsisi tokoa jättää nyt kokonaan pois kun ollaan vähän päästy vauhtiin ja toko ja agility selvästi kyllä tukevat toisiaan.
Hippu on nyt myös ilmoitettu pitkästä aikaa näyttelyyn. Kesäkuun lopulla suunnataan Tuusulaan ja toivotaan, että siihen mennessä karvat olisivat vähän jo kasvaneet takaisin. Ensin meinasin jättää ilmoittamatta juurikin karva-asian vuoksi, mutta ajattelin kuitenkin, että ennen erkkaria on ehkä ihan kiva käydä jossain edes kerran, kun viimeksi ollaan oltu näyttelyssä elokuussa. Eikä noita näyttelyitä oikein ole hyvän matkan päässä, joten menkööt nyt sitten :) Ollaan kokeiltu näyttelykävelemistäkin vähän eritavalla nyt, toivottavasti muistaisi vielä kehässäkin sen. Voi olla että nakitan kasvattajan Hipun kanssa kehään, jos vaikka onnistuis sen kanssa paremmin :)
Tänään aloitin koirien kanssa uuden projektin Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras innoittamana. Hipulla ei varsinaisesti ole mitään kiskomisongelmia, mutta olisi kiva saada se vähän rentoutumaan hihnassa ja liikkumaan fiksusti yhdellä puolella. Sen ongelma on lähinnä se, että sen on vaikea hahmottaa koska koiria taluttaa yksi ihminen, koska kaksi ihmistä, eli kenen kanssa sen oikein pitäisi kulkea ja millä puolella. Välillä se poukkoilee edestakaisin ja vähän sotkee hihnojakin. Elvi taas vetää helposti ja etenkin ne toisten koirien ohitukset nostavat niin koiran kuin minunkin verenpaineen. No, toiveena olisi nyt vihdoin saada tää remmikävely oikeasti sellaiseksi mukavaksi kaikille osapuolille, koska tunnustan hoitavani kyllä ongelmatilanteet välillä niin väärin kuin vain voi. Siis lähinnä kun hermostun ja muuta niin mitäpä koiriltakaan voi olettaa.
Aloitin tänään projektin ensimmäisen vaiheen opettamalla koirille merkkiääntä, jolla niiden pitäisi tulla lähelle ja tulevaisuudessa siis löysätä remmi. Tällä pyritään pääsemään eroon siitä, että se luoksetuleminen ja remmin löysääminen olisi koiralle epämiellyttävää, niinkuin se varmasti tällä hetkellä on. Joissain tilanteissa on "pakko" vaan kiskoa koirat fyysistä voimaa käyttäen lähelle, pitää lyhyellä remmillä niin että koirat varmasti yhdistää etenkin ne ohitustilanteet siihen epämiellyttävään fiilikseen. Eli merkkiääni on positiivinen asia, siitä saa palkkaa ja lähellä, löysällä remmillä on hyvä olla :) Koirat oppi äänen tosi nopeasti tässä sisällä tehdessä, Elvi puhisi onnesta kun tajusi mitä pitää tehdä :D Huomenna jatketaan, ja parin päivän päästä sitten katsellaan kirjasta mikä mahtaa olla seuraava vaihe. Tähän projektiin jotenkin innostui nyt lähtemään, koska kirjassa oli otettu erilaiset tilanteet oikeasti huomioon. Kaupungissa kun koiraa on pakko ulkoiluttaa hihnassa, ja alkuun treenattavat pätkät on tosi lyhyitä, joten kirjassa oli myös kerrottu mitä tehdä, jos koiran kanssa pitää olla vielä ulkona eikä sitä voi päästää irti, jotta tilanne kuitenkin säilyisi hyvänä. Äh, vaikea selittää, mutta projekti oli kirjoitettu lähinnä niin, että se on oikeasti mahdollista toteuttaa, jos itse vaan nyt jatkaa ja tekee töitä asian eteen :) Kaikilla kun ei ole sitä omaa hehtaarin tonttia aidattuna, jossa koiraa voi treenata ensin puoli vuotta niin että asian saa valmiiksi ennen kuin pitää lähteä lenkille ;)
Tässäpä näitä kuulumisia varmaan taas tältä erää. Kuviakin otettiin tossa huhtikuussa, näkee molemmista miten nää meidän tytsyt on vähän muuttuneet;
Hipulle on alkanut vihdoin edes tulemaan hieman massaa ja rintakehäkin mukavasti kehittynyt. Karvaton kirppuhan tuo edelleen on ja häntä on varsin omalaatuinen, mutta aina ei voi voittaa :D
Elvi seisoo kuvassa ihan päin kakkelia, mutta kuvan pointti oli lähinnä se, että hei se on laihtunut :) ! Ja muutosta on mun mielestä tuostakin vielä tapahtunut tähän päivään mennessä, kohta me saadaan antaa sille Hipun extra energia-ruokaa... :D
Ja lopuksi vielä mummelista pusipusi-söpöily-kuva :D Äiskän rakas karvahanuri <3
Ihanaa ja aurinkoista kesänalkua kaikille, nauttikaahan lämmöstä ja huolehtikaa koirien viilennyksestä ja nestetankkauksesta :)
- Emma
