Pitkältä ajalta on taas jäänyt kirjoittelematta, enkä nyt ainakaan jaksa palata viime syksyn juttuihin, mutta ehkä niistäkin kirjoittelen jossain vaiheessa :)
Elmo alkaa olla aika iso poika jo ja viikon päästä ikääkin on 7 kuukautta! Aika on siis hurahtanut mieletöntä vauhtia :) Elmo on luonteeltaan ihan mahtava, reipas ja avoin, mutta kuitenkin rauhallinen. Se ottaa lunkisti monetkin asiat ja yllättäen Hipunkin yksinolot ovat menneet vielä paremmin kuin aiemmin nyt kun sillä on Elmo kaverina. Ainakin toistaiseksi asunto on vielä jaettu kahteen osaan ja pikkukoirat ovat toisella puolella, Elvi omalla puolellaan. Elvillä kesti aika pitkään sulattaa uusi tulokas ja aika helposti sillä meni kuppi nurin Elmon puuhista. Portilla erottaminen lienee kaikille mukavin ja turvallisin vaihtoehto, kun täällä ei ole ketään touhuja vahtimassa. Nyt onneksi Elvikin on jo lämmennyt pikkukaverille ja leikkiikin jopa jo ipanan kanssa!
Ainoa "ongelma" meillä Elmon kanssa on ollut se, että on niin vähän koiratuttuja, joiden kanssa lenkkeillä. Hippu kävi aikanaan pentukurssin ja sai sieltä hyvät eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden koirien kanssa. Jotenkin ajattelin, että Leikkikoulu (eli ihan pikkupentujen sosiaalistamiskurssi) riittää alkuun ja muuten sosiaalistetaan ihan kotosalla. Eipäs niitä uusia tuttavuuksia sitten ollutkaan ihan niin helppoa löytää. Muiden gööttien kanssa menee kyllä ongelmitta, mutta etenkin isot vieraat koirat pelottavat. Asiaa on vielä hieman pahentanut se, että Hippu ei epäröi hetkeäkään lähteä mukaan Elmon mörköilyihin. Parempi on siis vielä lenkittää Elmoa yksin ja opetella kunnolliset ohitukset.
Aiemmin talvella ollaan käyty lenkkeilemässä parin tutun kanssa, Elmo on tutustunut aikuiseen coton de tuleariin, sekarotuiseen pentuun, nuoreen smoolanninajokoiraan sekä vanhempaan löwchen-herraan. Eihän nämä nyt kuitenkaan alkuunkaan riitä ja pari viikkoa sitten heräsin todellisuuteen, että NYT on oikeasti tehtävä asialle jotain, kun Elmo pelkäsi aivan järkyttävästi 10 viikon ikäistä leonberginpentua :/ Tuumasta toimeen siis! Otin yhteyttä meidän hovikouluttaja Anneen ja sovin Elmolle koiratreffit heidän luokseen.
Treffattiin tänään aamulla Annen ja kohta 11-vuotiaan Yoko-hovawartmuorin kanssa. Mummokoira oli ratketa riemusta, ilmeisesti oli ihanaa päästä "töihin"! :) Elmon mielestä Yoko taisi vain olla hurjan pelottava iso musta möykky, jota piti tutkailla ja vähän rähistäkin kauempaa. Kiersimme koirien kanssa varmaan tunnin lenkin ja koirat saivat olla vapaana lähes koko matkan ajan. Pikkuhiljaa Elmokin rentoutui ja jopa lähti vähän laumautuneena Yokon perässä haistelemaan pellon hajuja. Joka kerta se kuitenkin säikähti, jos Yoko innostui vähän juoksemaan rallia. Yllyttipä Elmo muorin kerran jopa kunnon rallitakaa-ajoon, mutta muorin tullessa liian lähelle ilmoittikin, että ei ollutkaan kiva leikki :D Kokonaisuudessan lenkki meni kivasti ja ennen kaikkea kehitys oli selvästi havaittavissa! Koska tilanteessa ei ollut mitään pelottavaa tai mitään vakavaa ei tapahtunut, Anne tyytyi vain välillä hieman rauhoittelemaan Yokoa, mutta muuten koirat saivat itse hoitaa asian ja se selvästi toimi. Eli ei pidä puuttua liikaakaan koirien tekemisiin, helpommin tulee ehkä tehneeksi hallaa siinä vaiheessa :)
Lenkin jälkeen istahdimme vielä toviksi (jos toiseksikin) rupattelemaan sisätiloihin ja koirat saivat puuhailla omiaan. Sisällä Elmo oli jo tilanteesta aika rauhallinen, ihmetteli vain kun Yoko petaili mattoa mennäkseen siihen maate. Elmo taisi olla lähinnä hämillään, mutta sitä ei enää pelottanut. Eli suunnitelma toimi! :)
Lähtiessä Elmo vielä seuraili muoria pihalla ja tutki ympäristöään rohkeasti. Viimeisenä sille toivottavasti jäi mieleen rauhallinen hengailu pihamaalla. Poikkeamme varmaan ensi viikolla jollain pentutunnilla katsomassa meininkejä. Mutta nyt todella pitää olla tarkkana ja hankkia lisää koirakontakteja, että tilanne saadaan vielä paremmaksi!
Ensi viikolla alkaakin koirien elämässä taas uudenlainen vaihe. Olemme vihdoin muuttamassa Tampereelle ja kohta on jo aika siirtää ensimmäiset tavarat ja huonekalut. Ensi viikolla vietän varmaan koirien kanssa ensimmäiset yöt jo uudessa kodissa, kun Aki jää vielä joksikin aikaa töiden takia tänne Forssaan. Tampereella pitääkin heti lähteä tekemään sosiaalista verkostoa niin itselle kuin koirillekin, onneksi siellä on jo entuudestaan tuttuja. Josko Elmollekin saataisiin lisää muunrotuisia koirakavereita :)
Tampereelle muuttoa ollaan todella odoteltu jo tovi, mutta kyllähän tännekin ikävä tulee. Tosin ikävöitäviä asioita ei taida olla kuin kaksi, meidän vakiometsä ja Piskipalvelu! Haaveena onkin aloittaa pikkukoirien kanssa jäljestäminen keväällä, joten ei me Piskipalvelusta luovuta vaikka pois muutetaankin. Onneksi tänne ei aja kuin puolisentoista tuntia, joten mahdoton matka se ei missään määrin ole.
Kevättä ja lisäkirjoituksia odotellen,
Emma
